
Makaaberia mielenmaisemaa, rohkeita kokeiluja, hurjia kuvastoja. Tällaisia näkyjä tarjoaa Kumun Kuolema ja kauneus-näyttely, viroksi Surm ja ilu.
- Monet näistä töistä herättivät aikoinaan valtavasti huomiota. Taidemaailma sekä Virossa että Viron ulkopuolella suhtautui niihin suurella kiinnostuksella, näyttelyn kuraattori Kati Ilves toteaa.
90-luvun alussa Viron kulttuurielämässä puhalsivat uudet, vapaamielisemmät tuulet. Irtauminen Neuvostoliitosta ja eurooppalaisten vaikutteiden imeminen johtivat tilanteeseen, jossa haluttiin kokeilla ilmaisullisia rajoja, ja alakulttuureihin vetoava gotiikka astui kuvioihin mustilla saappaillaan. Video- ja valokuvataide sekä performanssi heijastelivat muutosta, ja gotiikka jätti virolaiseen taiteesen pysyvän purppuraisen jäljen.
Useissa näyttelyn teoksissa flirttaillaankin kuoleman kanssa.
- 1900-luvun taidetrendeihin ja alakulttuureihin on kuulunut myös niin sanottu romantisoitu kuolonkaipuu, jossa koetaan että maanpäällinen elämä ja sen tarjoamat kokemukset eivät ole riittäviä, ja että jotakin parempaa olisi tarjolla kuoleman jälkeen, Ilves sanoo.
Kuolonkaipuu taas viittaa 1800-luvun alun romantiikkaan, jollloin Caspar David Friedrichin kaltaiset taiteilijat ryhtyivät vilkuilemaan takaisin keskiaikaan ja muokkaamaan satojen vuosien takaisia ideoita ja ajatuksia omaan aikaansa sopiviksi.
Anton Villin zombie-tematiikkaa tihkuvissa töissä taas pikkuvauvoilla on kolme päätä ja mies saa naisen roolin - eli synnyttää. Graafisen tarkka ja etenkin anatomisessa mielessä hätkähdyttävä synnytysmaalaus kääntää sukupuoliroolit päälaelleen, mikä viehättää näyttelyn toista kuraattoria Eha Komissarovia,
- Kun näin tämän maalauksen ensimmäistä kertaa, olin todella iloinen. Luulen, että jokainen ihminen maailmassa on ainakin kerran elämässään miettinyt miltä näyttää, kun mies synnyttää, ja tässä se kuva nyt sitten on, Komissarov toteaa.
Mutta millaista kauneutta tästä näyttelystä sitten löytyy?
